sunnuntai 20. huhtikuuta 2014

Bloggaan, kun pitäisi olla tekemässä ihan muuta!

Moi kaikki kuvitteelliset lukijat,

olen Elina M. ja kirjoitan tätä blogia käsityöhurvitteluistani, valmistuvista mekoista, kutomisprojekteista, maailmani mullistavista kirpputorilöydöistä ja yleensä mieleenjäävistä elämäni sattumuksista. Opiskelen tällä hetkellä kahdessa paikassa samaan aikaan, joten aina pitäisi olla kirjoittamassa ihan jotain muuta kuin tätä blogia. Ei siis parempaa aikaa kehittää itselleen uutta projektia!

Käyn tällä hetkellä läpi jälleen yhtä eksistentiaalista kriisiä (= Mikä minusta tulisikaan isona?) ja tähän liittyen haluankin jakaa kanssanne tämän: Motivaatiovalas piristää aina :)


Tervetuloa mukaan!

Ja heti ensimmäinen virallinen postaus: Iki-ihana kampauspöytä

Olin jo pitkään haaveillut ja etsiskellyt käytettynä täydellistä ja sopivan hintaista kampauspöytää täydentämään asuntoni sisustusta. Aina kaikki vastaantulleet yksilöt olivat liian kalliita, niissä oli liikaa kulumaa, liian vähän laatikoita/ei ollenkaan laatikoita, peilit olivat rikki tai niissä oli 70-luvulle tyypillisiä tarrakoristuksia jne. jne. Kun sitten pari kuukautta sitten näin Fidalla 60-lukulaisen ruskean kaunokaisen (juu, aion tehdä ulkoasuun joitakin parannuksia...), jossa oli nätti muotoilu ja kaiken lisäksi mukana myös samaa sarjaa oleva jakkara, oli pakko heti tarttua tilaisuuteen.

Siellä se odotti yksinäisenä Fidan nurkassa


 Ostin sen pois kuleksimasta ja mies... hmm, kutsutaan häntä salanimellä M... tuli hakemaan meitä autolla kotiin. En malttanut olla heti orveeraamatta uutta tulokasta: penkin päällinen oli aikansa elänyt ja huomasin siitä lähtevän aikas voimakkaan tupakanlemun. Ei kun vaihtoon sellaiset ja samalla pyyhin pöydän, kaapit ja peilit. Ja yritin mahduttaa peilipöydän kodin muuhun sisustukseen!


Alapinnassakin oli kosteusvauriota
Tuoli keskeneräisenä ilman päällistä

Mutta hyvä siitä kuoriutui kun vaan otti ylimääräiset kerrokset pois

Eihän siinä lopulta auttanut muu kuin järjestää koko huusholli uudelleen kaunokaisen ympärille, mutta siitä kenties myöhemmin lisää :) Joka tapauksessa pöytä saatiin heti käyttökuntoon. Hiphip huraa!

Tässäpä viimein nätti omalla paikallaan
Kuten sanottu, peilipöytä tuskin jää tuollaiseksi tiikinväriseksi, vaikka se selaisenaan nätti onkin. Pöydässä on muutamia lasinpohjan jättämiä jälkiä pinnassa ja muutenkin väri on paikoitellen epätasainen. Tässä ympäristössä kun seinät ja muuten huonekalut ovat vaaleita, pöydän tummuus ei häiritse, mutta luulen, että tulevaisuudessa ruskeus saattaa alkaa ahdistaa.



Monissa blogeissa olen nähnyt varsinkin remontoijien kokeilevan tulevia värimaailmoja tai esim. tapettivaihtoehtoja kuvankäsittelyohjelmilla ja ajattelin, että kyllähän varmaan minäkin osaan sellaisen hienon vision luoda:



Valkoisena. Hyvin valkoisena.
Sokaisevan mintunvihreänä

Juu, en osannut :) Ei ihan samalta näytä kuin sisustusblogeissa, mutta saahan tuostakin jo jonkun käsityksen tulevasta. Näistä vaihtoehdoista taipuisin kuitenkin tuon valkoisen kannalle, vaikka alun perin kannatin ehdottomasti vaaleaa mintunvihreää. Vielä haluaisin saada selville, miten ihmeessä ohjelmassa väriksi saa valittua jotain ei-neonväriin taittuvaa?